Joogalla on historiallisesti valtavan pitkät juuret ja tänä päivänä on haastavaa sanoa yksityiskohtaisesti, missä joogaa on alettu harjoittamaan aivan ensimmäistä kertaa. On kuitenkin enemmän kuin todennäköistä, että jooga on syntynyt Intiassa ja siitä löytyy maininta myös Rigvedasta, jota pidetään yhtenä Intian vanhimmista pyhistä teksteistä.
Joogan juuret
Toisin sanoen joogan juuret yltävät kauas muinaiseen intialaiseen asketismiin. Asketismia harrastavat intialaiset uskoivat, että itsekurin harjoittamisen kautta ihmisen karmaa eli tekojen ja erityisesti pahojen tekojen seurauksia kyettiin puhdistamaan. He uskoivat myös, että kehon, hengittämisen ja mielen hallitseminen auttaisi estämään pahan karman kertymistä. Tätä menetelmää alettiin kutsua jo yli tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua joogaksi, mutta on varsin todennäköistä, että joogaa on harjoitettu jo satoja vuosia ennen niitä merkintojä, joissa sen nimi mainitaan ensimmäisen kerran.
Joogan nimi tulee sanskritin kielen sanasta योग, joka on todennäköisesti johdettu toisesta sanskritin kielen sanasta yuj, mikä vapaasti käännettynä tarkoittaa sanaa kiinnittää tai liittyä. Nimen takana piilee joogan perimmäinen merkitys, sillä asketismin harjoittajat pitivät joogan päätavoitteena ihmisyyden ja jumalallisuuden ”kiinnittymistä tai liittymistä”. Tähän päämäärään pääseminen oli vaikeaa ja sen saavuttaakseen askeettien tuli noudattaa useita filosofisia säädöksiä ja tehtäviä, jotka heijastivat heidän jokapäiväistä elämäänsä, aina kuolemaan saakka.
Jooga hindulaisuudessa
Joogan perimmäinen tarkoitus on vuosien saatossa hieman muuttunut, mutta hindulaisuudessa jooga merkitsee edelleen päämäärää elämän tarkoituksen ymmärtämisestä ja vapautumisesta jälleensyntymisen syklistä. Muslimien ja brittien siirtomaavallan levitessä Intiaan, joogan merkitys alkoi hiipua ja uusien perinteiden, uskontojen ja kulttuurien näkökulmasta sitä alettiin pitää pelkkänä muinaisena pakanallisena perinteenä. Intialaisten pyhien tekstien uusi tutkimus johti kuitenkin joogan ”jälleensyntymiseen”, jonka myötä intialaiset joogit eli gurut toivat joogan myös länteen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella.
Intian ulkopuolella joogasta alkoi kehittyä erityisesti fyysisiin asentoihin eli asanoihin perustuva liikuntaharrastus, jonka kautta lajin harrastajat pyrkivät niin kasvattamaan kuntoaan, lievittämään stressiä kuin rentoutumaan. Vaikka lajin pintapuolisten harrastajien keskuudessa joogan perimmäinen tarkoitus alkoi hiljalleen unohtua, on jooga pysynyt intialaisissa perinteissä edelleen sekä meditatiivisena että henkisenä tienä itsensä löytämiseen ja jonkin maallisuutta suuremman tavoittelemiseen.