Astangajoogan nimi tulee kirjaimellisesti sanoista ”ashta” eli kahdeksan ja ”anga” eli haara. Käsitteet esiintyivät ensimmäistä kertaa muinaisen joogamestarin Patanjalin teoksessa Joogasutrat (Yoga Sutra), johon K. Pattabhi Joisin luoma moderni joogamuoto astangajooga perustuu. Nämä kahdeksan haaraa muodostavat astangajoogan perustan, jonka kautta sen harjoittajat lähtevät tavoittelemaan niin henkistä kuin fyysistä kehon ja mielen valaistumista.
Astangajoogan kahdeksan haaraa
Astangajoogan peruspilareina pidettävät kahdeksan haaraa ovat järjestyksessään seuraavat:
1. Yama eli moraalisäännöt tai pidättäytymiset, joihin kuuluu viisi hyvän elämän periaatetta: elä ilman väkivaltaa, varkauksia ja ahneutta sekä pysy totuudessa ja selibaatissa (joka tänä päivänä voidaan nähdä myös kumppanille uskollisena pysymisenä).
2. Niyama eli opiskelu tai noudattamiset, johon kuuluu viisi henkilökohtaista hyvettä, jotka yhdessä Yaman kanssa auttavat saavuttamaan mielen ja kehon yhteyden.
3. Asana eli asentoharjoitukset, hengityksen rytmissä suoritettavat harjoitukset, jotka auttavat päästämään irti menneisyydestä ja elämään nykyhetkessä.
4. Pranayama eli hengitysharjoitus, joka auttaa harjoittamaan hengittämistä, jonka kautta taas opitaan hallitsemaan mieltä.
5. Pratyahara eli aistien hallinta, aistillisen huomion vetäminen pois ulkoisista elementeistä kontrolloidun hengityksen ja dristien eli katseen kiintopisteiden avulla.
6. Dharana eli keskittyminen, Pratyaharasta edistymistä, ja huomion keskittämistä valittuun kohteeseen eli bandhaan. Dharanan avulla pyritään saavuttamaan täydellinen tietoisuus itsensä tarkkailuun.
7. Dhyana eli mietiskely tai meditaatio, joka syventää erityisesti Pratyaharassa ja Dharanassa opittuja harjoituksia. Dhyanassa keskittyminen kiinnitetään bandhan sijaan syvällisempään olemukseen, kuten omaan sisäiseen ääneen, hengityksen rytmiin, jumalaan tai jumaliin, ajatteluun tai esimerkiksi itsetietoisuuteen.
8. Samadhi eli tajunnallinen valaistuminen; tämän kahdeksannen ja viimeisen haaran voi saavuttaa vain silloin, kun kaikki edellä mainitut haarat ovat hallinnassa. Samadhi tarkoittaa oman tietoisuuden sulautumista keskittymisen kohteeseen, jolloin tunne omasta irrallisuudesta katoaa, ja jonka avulla voidaan saavuttaa meditaation kaikkein syvin olemus eli puhdas hurmos tai toiselta nimeltään kaivalya.
Kuten yllä olevasta listasta voidaan huomata, kaikki astangajoogan kahdeksan haaraa tukevat vahvasti toisiaan. Neljä ensimmäistä astangajoogan fyysistä osaa Yama, Niyama, Asana ja Pranayama toimivat edellytyksenä kolmelle jälkimmäiselle henkiselle osalle eli Pratyaharalle, Dharanalle ja Dhyanalle, jotka yhdessä johtavat astangajoogan korkeimpaan tasoon eli Samadhiin.