Astangajoogan synty

Astangajooga on 1900-luvun alussa kehitetty dynaaminen, moderniin joogaan lukeutuva joogalaji, jonka kehittäjinä pidetään intialaista joogagurua Tirumalai Krishnamacharayaa ja hänen oppilastaan K. Pattabhi Joisia. Termi astanga tulee sanoista “ashta” ja “anga”, jotka tarkoittavat kahdeksaa haaraa, joihin astangajoogan ideologia perustuu.

Astangajoogan historiasta

Astangajoogan juuret yltävät aina 1920-luvulle, jolloin K. Pattabhi Jois aloitti joogaguru Tirumalai Krishnamacharyan opissa. Yhdessä Krishnamacharyan johdatuksella Pattabhi oppi paljon niin joogan asanoista, niiden tekniikoista kuin joogan tärkeästä filosofiasta. Opista kehkeytyi vuosien saatossa uusi joogamuoto, jota alettiin kutsua astangajoogaksi ja joka perustuu kahdeksaan joogapuun haaraan. Nämä kahdeksan haaraa mainittiin ensimmäisen kerran Patanjalin Joogasutran pyhissä kirjoituksissa, joissa puhuttiin joogapuun lisäksi paljon vinyasasta eli hengityksen ja liikkeen yhdistymisestä, mistä kehittyi lopulta myös astangajoogan yksi tärkeimmistä perusteista.

Pattabhi aloitti astangajoogan opetuksen 1970-luvulla. Edistyneet oppilaat pääsivät harjoittelemaan niin kutsuttua kahta asentosarjaa, joita Pattabhi lähti kehittämään niin, että edistyneellä tasolla asentosarjoja oli kahden sijasta neljä, joista kaksi viimeistä olivat erittäin haastavia. Sarjoissa oli erityisen tärkeää, että asennosta toiseen edettiin sitä mukaa, kun edellinen asento hallittiin suhteellisen hyvin. Jokaiseen asentoon tuli yhdistää toinen astangajoogan perusperiaatteista eli hengitysmenetelmä, joka tunnetaan myös nimellä vinyasa. Myös asentojen järjestys oli erittäin tärkeä pitää oikeana, sillä jokaisen asennon tarkoituksena oli valmistella keho ja mieli seuraavaan asentoon parantamalla samalla sekä liikkuvuutta, voimaa että kestävyyttä.

Näiden harjoitusten tavoitteena oli edistää terveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäksi myös parempaa itsensä tuntemusta. Näin kehon avulla suoritettavista harjoituksista pystyttiin etenemään hiljalleen mieltä keskittäviin harjoituksiin, joiden tavoitteena oli tasapainoinen ja horjumaton mieli. Myös keskittymiskykyä pyrittiin parantamaan harjoitusten aikana keskittämällä huomiota omiin sisäisiin tuntemuksiin ja olemalla läsnä juuri siinä hetkessä. Astangajoogan mielenhallintaan kuuluvatkin olennaisena osana katseen kiintopisteet eli dristit, joiden kautta harjoituksen tarjoama vaikutus voidaan tuntea sekä kehossa että mielessä.

Vuonna 1915 syntynyt Pattabhi työskenteli joogan parissa yli 70 vuotta ja hänen ansiostaan astangajooga on juurtunut olennaisena osana myös länsimaalaiseen joogaan. Lisäksi hän perusti joogauransa aikana Mysoreen, Etelä-Intiaan kuuluisan astangajoogaan perustuvan koulun, jossa hänen tyttärensä ja tyttärenpoikansa opettavat astangajoogan perusteita vielä tänäkin päivänä.